lauantai 7. helmikuuta 2015

127 tuntia, 127 hours

127 tuntia****

Tämä elokuva perustuu tositapahtumiin ja kertoo Aron Ralstonin tarinaa. Aron Ralston on erämaassa kiipeilemessä yksin niin, etteivät hänen läheisensä tiedä missä hän on. Matkallaan Ralston hyppää kiven päälle päästäkseen sen kautta alemmaksi kuiluun, mutta kivi ei olekaan tiukasti kiinni. Kivi ja Ralston putoavat kuilun pohjalle ja Aron Ralstonin huonoksi onneksi hänen kätensä jää jumiin kiven ja kallion väliin. Siinä hän sitten on jumissa.


Elokuvasa Aron päätyy pohdiskelemaan elämäänsä ja tilanteeseen johtaneita tapahtumia. Voisi luulla, että paikalleen jäänyt kiipeiliä ei jaksaisi kiinostaa elokuvan ajan, mutta tarinaan oli hyvin sijoitettu Ralstonin muistoja ja kokemuksia. Elokuvan tärkein teema on se, ettei koskaan pitäisi luovuttaa. Aina on olemas mahdollisuus, että asiat kääntyvät parempaan suuntaan. Ihmissuhteiden merkitys korostuu myös elokuvassa, kun Raltson kaipaa seuraa yksinäisyyteensä erämaassa. 
Tähtiä elokuvalle antaisin neljä.

Mortdecai

Mortdecai****

Alun perin minun piti mennä kavereitteni kanssa katsomaan Kaiken teoria, mutta yksi ei päässytkään niin piti etsiä muuta katsottavaa. Niin, että tosiaan tämä elokuva sattui vaan silmään Finnkinon sivuilta. Elokuva oli mukava piristys perjantai viikon jälkeen johon mahtui myös osa äidinkielen yo-koetta.

Elokuvassa seikkailee kreivi Mortdecai, joka myy taidetta pimeillä markkinoilla ja on kaulaansa myöten veloissa. Tarinan alussa Mortdecaille tarjoutuu mahdollisuus pelastaa taloutensa etsimällä kadonnut taulu. Pienen sekaannuksen takia vaan aika  moni tuntuu uskovan, että taulu on jo Mortdecailla.


En ole pitkään aikaan katsonut elokuvaa, joka olisi oikeasti naurattanut minua ihan kunnolla, mutta tämän elokuvan huumori kyllä iski minuun. Elokuvaan mahtui paljon sekoilua, mutta silti tarina oli hyvä. Erityisesti minuun upposi Johnny Deppin roolisuoritus. Deppin ilmeet ja eleet sopivat hyvin rooliin, vaikka olin nähnytkin ne jo useamman kerran eri roolisuorituksissa. Elokuvassa viikset muodostuivat erityiseksi symboliksi. Kun mietin niiden tarkoitusta, en keksinyt mitään kovin hyvää selitystä. Tietenkin ne olivat hauskat, mutta olisiko kyse ollut jonkin laisesta oman tahdon näyttämisestä hieman lapsellisen Mortdecain mielestä.
Tähtiä elokuva ansaitsee minusta neljä viidestä, koska elokuva oli oikeasti hauska. :D